15 vuotta riittävän hyvänä äitinä


Vuodet vierii todella nopeasti. Ajatus hiipi tänä aamuna hitaasti tajuntaani, kun nenä haistoi ihanan kahvin aromin ja alkoi herättelemään tähän päivään. Samalla sekunnilla, kun tunnen olevani hereillä tajuan tänään olevan minun
15. äitienpäivä!
En meinaa uskoa, että ole ollut jo 15 vuotta äitinä. Vuodet ovat vierähtäneet aivan liian nopeasti. Tuntuu melkein pahalle, kun katson rakasta esikoistani, joka vasta oli ihan pieni vauva ja nyt hän suunnittelee omia rippujuhliaan. MINUN ESIKOINEN MENEE RIPILLE! Minähän olen itsekin vasta 20 vuotias, miten minulla voi olla noin iso lapsi ja minne katosi se minun vasta syntynyt. 
Aamun herätellessä hitaasti ja vauvan ihanasti tuhisten kainalossa, pohdin että minähän olen ollut ihan lapsi, kun esikoinen on syntynyt. Miten ihmeessä minä olen saanut kasvatettua tuon lapsen? Tunnen edelleen riittämättömyyttä sekä tietämättömyyttä lasteni kanssa. En vieläkään tiedä kuinka minun pitäisi vastata lasteni uhma-kiukkukohtauksiin niin, etten vain aiheuta hänelle traumoja, kun meinaan menettää hermoni. Tai miksi vauva huutaa selkä kaarella eikä rauhoitu

Lue koko postaus tästä