17. luukku: Paketointia vähän sinne päin

Paketointi on asia, jonka kanssa minä haluaisin käyttää aikaa. Perfektionistiminäni saa mielihyvää kauniista, toisiinsa mätsäävistä paketeista, jotka ovat täydellisesti taiteltuja. Lapsiperheen äidillä on vain siinä hommassa omat jännitysmomenttinsa ja joskus täytyy mennä siitä, mistä aita on matalin.
Koska keittiömme on pieni, suoritan paketoinnin olohuoneen puolella ruokapöydällä. Sängyn päälläkin sen voisi tehdä, mutta ei – se ei ole edes vaihtoehto. Eikä lattia, koska kissat, ja koiranpentu.

Ensin pitää odottaa, että lapset varmasti nukkuvatSitten hiivitään etsimään paketointitarvikkeet ja pakettien sisällöt. Tässä kohtaa yleensä rapinaan tai kolinaan herää joku, todennäköisesti nuorin, joka onneksi ei ymmärrä vielä yhtikäs mitään joulusta, mutta sattuu vaan nukkumaan samassa huoneessa lahjajemman kanssa.Kun nuorin on nukutettu, koitetaan uudelleen. Esiin pitää kaivaa myös yksi ylimääräinen lakana, tai viltti, tai joku iso kangas. Tää on sitä varten, jos joku kuitenkin herää ja kävelee olohuoneen poikki. Unenpöpperöinen lapsi ei kiinnitä huomiota lakanaan, mutta huomaa varmasti mikäli pöydällä on paljon lahjoja.Vihdoin lahja kerrallaan saadaan pakettiin,

Lue koko postaus tästä