*

Aamulla varpaat paleli ja aurinko paistoi alempana. Päivään kuuluu töitä, kyläilyä, metsässä samoilua ja rentoilua. Viikonloppu meni taas supernopeaan. Se on ollut hyvä, hauska ja leppoisa. Minuutit lomittuvat toisiinsa, päivät punoutuvat, viikot viikkautuvat vuosiksi. Loppuvuosi häämöttää. Kohta on syyslomakin.
Aamupilvillä kultareunat, viljapelto säkenöi. Pieni aamulenkki vaikka köhä vielä piinaakin. Toivon, että minulla olisi siivet ja enemmän aikaa. Ettei unohtaisi tärkeitä juttuja, mieluummin kaiken epäolennaisen. Tänään täytyy hieman miettiä toisella aivopuoliskolla puheen teemaa ja puhetta keskiviikoksi. Luotan siihen, että saan päivän aikana intuition, kuten aina ennenkin ”pakon edessä” 
Kävin viikonloppuna paikassa, jossa huoneet olivat täynnä muistoja. Muistelen viisaan miehen, isäni ajatuksia, raakoja omppuja, uintiharrastuksesta muistuttavat lukuisat pokaalit, kikatusta, kuperkeikkoja ja käpertyneitä sydämiä. 

Lue koko postaus tästä