Äitiys = vankeus ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen

Viime perjantaina kellon ollessa puoli 8 illalla olin tekemässä lähtöä ravintolasta ilman lapsiani. Mikä sinäänsä on jo sekin aikamoinen extreme kokemus äidille, jolla on kotona 6kk ikäinen lapsi, joka on kovasti vielä äidin perään. Sillä hetkellä ravintolassa mielessäni kävi sekunnin murto-osan ajatus siitä minkälaista elämä joskus oli. Oli täysin normaalia viettää perjantai-iltaa ravintolassa hyvän ruuan ja ystävien kanssa. Tästä ilta jatkui normaalisti pikku tunneille asti ja ilta oli täynnä hauskanpitoa ja ennenkaikkea naurua. Eilisestäkään ei puuttunut naurua ja hyvää fiilistä, mutta ravintolailta kavereiden kesken on tällä hetkellä kaikkea muutakin. Se on täynnä huolta, kännykän vilkuilua, ikävää ja ahdistuneisuutta – miten isi pärjää kotona ?
Viime perjantaina kaikki meni kuitenkin täydellisesti. Patrik oli huolinut hyvillä mielin pullon ja heillä oli ollut Kimmon mukaan hauskaa. Tämän kuuleminen on minulle se tärkein asia koko vapaaillassa, sillä suoraansanottuna koko vapaailta menettää täysin merkityksen, jos kuulisin että Patrik ei ole halunnut syödä mitään ja on itkenyt

Lue koko postaus tästä