Ajatuksia kiltteydestä ja itsevarmuudesta

Tänään ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa hieman syvällisemmin sekä kertoa ajatuksiani kiltteydestä ja itsevarmuudesta. Olen lapsesta asti ollut kiltti. Olen edelleen. Jopa niin kiltti, että laitan muut etusijalle unohtaen itseni ja omat tarpeeni. Kyse ei kuitenkaan ole miellyttämisestä, sillä en mielestäni halua miellyttää muita. En vain haluaisi koskaan loukata ketään – ainakaan tahallisesti.
Mielestäni on ihan hyväksyttävää olla joskus kiltti. Kuitenkin yksi asia, jonka haluaisin oppia vielä paremmin, on, että on myös ihan hyväksyttävää olla joskus itsekäs ja laittaa itsensä etusijalle.
Paitsi kiltti olen myös sinisilmäinen, mistä olen joskus saanut kärsiäkin. En nyt avaa asiaa enempää, mutta silloin opin, että kaikkiin ihmisiin ei vain yksinkertaisesti voi luottaa eikä kenelle kannata kertoa ihan mitä tahansa.Yläasteaikana minua kiusattiin koulussa. Sen johdosta itsevarmuuteni karisi entisestään, eikä se ole palautunut kokonaan vieläkään, vaikka pääsin yläasteelta jo yli 15 vuotta sitten. Tuona aikana opin myös, ketkä ovat niitä ihan oikeita ystäviäni. Yksi heistä on paras ystäväni, jonka kanssa

Lue koko postaus tästä