Alkaa kuulostaa keväältä

Kunnon lumitalvi on mielestäni ihana asia. Maisema on kaunis kuin matkailumainoksessa, kävelykeli pysyy kohtuullisena, ja lumen alla talvehtimiseen sopeutuneet eliöt saavat tarvitsemansa suojan. Lähimetsä on lumikelillä ihmeellisen hiljainen – pehmeä lumi vaimentaa taustahälyn ja rajaa polkujen ulkopuolella tarpovan haahuilijan erilleen muusta maailmasta, kuin puiden rungoista ja oksista muodostuvaan pieneen huoneeseen.

Runebergin päivänä piti ehdottomasti leipoa! Hankin myös pitkästä aikaa leikkokukkia.
Juuri nyt täällä vihmoo kyllä vettä. Hanki on muuttunut harmaaksi sohjoksi ja alkanut paljastaa kätköistään kinoksiin hautautunutta roskaa ja paskaa. Sulamisvedet juoksevat sameina virtoina jalkakäytävillä, joiden liukkaustaso on saavuttanut sen pisteen, että paras tapa edetä olisi konttaaminen. Vallitsee niin sanottu kökkötalvi. No, jos aurinko vähän pilkahtaisi, tunnelma voisi äityä peräti keväiseksi.

Kävin pari viikkoa sitten lähimetsässä oikein kunnon rämpimis- ja kuvauskierroksella. Sen jälkeen lunta tuli vielä paljon lisää.
Luonto alkaa jo kuulostaa siltä, että vuodenaika on vaihtumassa. Tiaiset titityyttäilevät, vaikka tulisi räntää vaakana. Keskustassa lurittelee jo mustarastas. Pöllöt ovat myös ryhtyneet soitimelle – mikäs

Lue koko postaus tästä