Alkutalven kuvioita

Marraskuuni hujahti ohi ihmeen nopeasti. Kun oli aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku, tuntui kuin vasta eilen olisi juhlittu kekriä. Minne se kuukausi oikein hupeni? No, eipähän ainakaan ehtinyt tulla tylsää vallitsevan pimeyden ja pysähtyneisyyden keskellä. Ilmeisesti oli juuri sopivasti menemistä ja tekemistä, olemista ja hyvää seuraa niin, että aika kului joutuisasti.

Hankimme pienen oranssi- ja violettisävyisen kukkakimpun kekrijuhlaa varten, ja se ilahdutti pitkälle marraskuuhun.
Vietimme kekriä marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Sain juuri sitä ennen loputkin kaupunkiviljelyaskareet hoidettua. Vielä juhlaa edeltävänä päivänä pesin parvekepuutarhan ruukkuja ja jynssäsin parvekkeen lattiaa, mutta valmista tuli. Tuntui sitten oikealta juhlia – nimittäin kekriä on perinteisesti vietetty kussakin talossa silloin, kun sato on korjattu ja viljelyvuoden työt viimeistelty.

Vaikka kekriherkkujen äärellä juhlimmekin mennyttä kesää ja päättynyttä satovuotta, niin parvekepuutarhaa talvilevolle laittaessa ei oikeastaan ajattele olevansa raivaamassa pois menneitä, vaan ennemminkin kokee valmistelevansa tulevaa. Siivotessani ja myllätessäni huomasin miettiväni kaiken aikaa ensi kevättä – mutta en pelkästään malttamattomana ja kaipaavana,

Lue koko postaus tästä