Arki ilman isiä

Syysloma oli ja meni. Sille oli kehitelty jokunen suunnitelmakin, joista yksi oli osallistua Seitsemän veljeksen vaellusreitin mobiilisovelluksen julkistamistilaisuuteen. Siinä olisi päässyt samoilemaan vanhoilla kotikulmilla Tuusulassa, jossa on tullut kerran jos toisenkin samoiltua Ruotsinkylän tutkimusmetsien upeissa maisemissa. Suunnitelmissa oli piipahtaa myös nykyisillä kotonurkilla Nurmijärvellä, jossa tilaisuus pidettiin kauniilla Myllykoskella, jossa ruska oli tuolloin täydessä loistossaan.

No, toisin kävi. Mieheni heräsi aamulla koviin vatsakipuihin, jotka eivät tuntuneet hellittävän vaan enemminkin pahenevan. Päivystykseenhän siitä päädyttiin. Päivä ja iso osa seuraava yötä kuluivat sairaalan ensiavussa ennen kuin kännykkäni piipitti lopullista tietoa. Umpilisäke, leikkaukseen heti aamulla.

Oma yöni kului hitaasti, vaikka tieto olikin tullut. Moni asia pohditutti sekä se tosi seikka, että mieheni ei olisi kotona aamulla ja lapset olisivat luonnollisestikin huolissaan. Meillä on totuttu, että päivystyksessä voi mennä pitkälle yöhön, jos huono tuuri sattuu, mutta aina on palattu kotiin aamuun mennessä. No, nytpä ei palattu ja rutiinit särkyivät. Särkyneitä rutiineja sitten

Lue koko postaus tästä