Bloggaaminen sallittu!

Olen viimeksi blogannut tammikuussa 2018. Silloin meillä oli puolivuotias vauva, jonka kasvua ja kehitystä saimme ihailla. Ajattelin hieman kauhulla töihinpaluuta äitiysloman jälkeen. Esikoinen oli juuri saanut adhd-diagnoosin ja tukitoimia käynnisteltiin hiljalleen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna elämä oli sittenkin tuttua ja turvallista. Todella moni asia oli hyvin, vaikka sitä pitikin itsestäänselvyytenä.

Kukapa olisi uskonut, että nyt kaksi vuotta myöhemmin elämme Suomessa poikkeusoloissa. Lintukotoomme on tunkeutunut hengenvaarallinen virus, joka on levinnyt nopeasti ympäri maailmaa ja aiheuttanut pandemian. Epidemia Suomessa on jo alkanut. Todettuja tapauksia meillä on jo yli 1000 ja arvioituja tapauksia on jo moninkertaisesti enemmän. (Lähde: THL)
Meidän elämässämme Covid-19 näkyy näkyy monin eri tavoin. Lapsemme saavat olla koulussa ja päiväkodissa kriittisten työpaikkojemme takia, mutta olemme pitäneet heidät kotona aina kuin suinkin mahdollista. En edes muista, milloin olisin viimeksi käynyt ruokakaupassa. Mies hoitaa keskitetysti ruokakauppareissut yksin.
Lapsille karanteeni on ollut rankkaa, mutta toisaalta he ovat olleet tyytyväisiä siitä, että ainakin toinen vanhemmista on aina kotona. Mummi

Lue koko postaus tästä