Eka kerta oopperassa


Elämä on täynnä ensimmäisiä kertoja, ja niin oli muutamia viikkoja sitten meidän – kovaa vauhtia kulttuurinörteiksi muuttuvien – aika mennä ensimmäistä kertaa oopperaan. Ensimmäinen kerta missä tahansa aktiviteetissa on aina jännittävä – eihän tiedä, mitä odottaa, mitä on tulossa, miltä tuntuu ja tykkääkö ylipäätänsä.


Teatteri on pitkään kuulunut vapaa-ajan perusaktiviteetteihini, mutta ooppera, se on tuntunut kaukaiselta korkeakulttuurilta, paikalta, jossa varakkaat, vanhemmat pariskunnat juovat kuohuviiniä turkispuuhkineen ja kultakäätyineen. Ooppera on musiikkiopistotaustakin huolimatta tuntunut vieraalta ja etäiseltä, vaikka monet klassikko-oopperat ovat olleet tarinaa myöten tuttuja.

Kuten ennakkoluulot yleensä ovat, olivat nämäkin ennakko-oletukset täysin väärässä. Ooppera oli kaikkea muuta kuin varakkaamman kansanosan kulturellia pönötystä ja kovaa ja korkealta laulavia sopraanoja. Ainoa, missä olin oikeassa, oli kuohuviini, mutta yhtään turkispuuhkaa en nähnyt.

Vuonna 1993 valmistunut oopperatalo on arkkitehtoonisesti upea – avara ja moderni. Samaa linjaa jatkoi oopperailtamme näytöskin, Japaniin sijoittuva ja yksi maailman eniten esitetyistä oopperoista, Puccinin Madama Butterfly, joka oli toteutettu minimalistiseen ja raikkaaseen 2000-luvun henkeen.

Taitavat laulajat,

Lue koko postaus tästä