Elämä vei…


Näin siinä kävi, että elämä vei tämänkin bloggaajan mukanaan kaikenlaisiin muuttoihin.Ensin muutettiin torstaina tytär omaan kotiin.Olin yllättynyt siitä, että en kyynelehtinyt yhtään, herkistelin vähän ja lähetin ikävä viestin tyttärelle, mutta muuten kaikki sujuikin tosi hyvin.Ehkäpä se auttoi, että olen saanut olla niin paljon kaikessa hänen muuttoonsa liittyvissä jutuissa mukana ihan alusta asti.Tyttärellä on nyt siis oma koti, kaunis yksiö alle kymmenen kilometrin päässä meistä.

Poikahan on jo pidempään kärttänyt itselleen siskolta jäävää huonetta, se kun sattuu olemaan meidän kodin isoin makuuhuone.Perjantaina, työpäivän jälkeen, ajattelin yllättää pojan ja siirtää hänen tavaransa uuteen huoneeseen.Illemmalla poika tuli kotiin ja sanoin, että oletko menossa sun huoneeseen?Joo olen, vastasi poika ja avasi entisen makuuhuoneensa oven.Olipa kaverilla hyvä ilme, kun huone olikin aivan tyhjä.

Eipä ole poika huoneestaan paljon poistunut, muuta kuin syömään tietysti :)Jalkapalloa pelaavalle pojalle on kehystetty pelipaita, jossa on hänen oma nimensä painettuna.Lisäksi kiinnitin seinään hänen viirikokoelmansa.
Nyt on toivottavasti muutot hetkeksi muutettu.Olen henkisesti ja fyysisesti

Lue koko postaus tästä