Elämääni poikkeusoloissa

Kun pandemia laajeni Suomeen, yksi toisensa perään asiat, jotka aiemmin täyttivät aikani, lakkasivat ikään kuin olemasta. Elämänpiiri pieneni. Olemiset ja tekemiset piti järjestää uusiksi. Elämä on nyt monella hyvällä tavalla yksinkertaisempaa – joskin myös yksipuolisempaa ja tietyiltä osin toki vaikeaakin.


Yliopiston ovet suljettiin muilta kuin kriittisiä tehtäviä hoitavalta henkilöstöltä. Sinne ei enää mennä luennoille, tietokoneluokkaan tai kirjastoon opiskelemaan, lounaalle tai kahville, eikä muutenkaan hengailemaan. CampusSportin kevätkausi keskeytyi, joten kuntosalit ovat kiinni, eikä ryhmäliikuntatunteja pidetä. Pitää osata kuntoilla omatoimisesti.

Uudenmaan rajojen sulkemisen myötä en käy enää Helsingissä kokouksissa, joita varten alkuvuoden aikana reissasin sinne aika monena viikonloppuna. En voi myöskään käydä tapaamassa lohjalaisia tai muitakaan uusmaalaisia, joiden luona normaalisti kävisin. Kahviloissa ja ravintoloissa ei saa enää viettää aikaa, joukkoliikennettä ei pidä turhaan käyttää, eikä hengailla porukoissa, joten myös suuri osa kotikaupungissa harrastetuista aktiviteeteista on hiipunut.

Aikaa ei kulu enää kaupoissa ja ostoskeskuksissa pyörimiseen. Kauppareissut tehdään nopeasti ja täsmällisesti, ja niitä on aika harvoin.

Lue koko postaus tästä

JAA
Edellinen artikkeliEaster is Coming!
Seuraava artikkeli