Elämäni musiikki/Music of my life: Depeche Mode

(English below and the music videos too)

Depeche Mode. Heidät olen nähnyt livenä kaksi kertaa, ja se ei riitä. Käsien heilutus Never Let Me Down Againin tahtiin on jotain voittamatonta, vaikka kädet puutuvat tunnottomiksi.

Myös Depeche Mode, kuten Duran Duran, on liittynyt elämääni isona osana sekä lapsena, teininä että aikuisena. Lapsuudesta muistan parhaiten ja elävimmin Enjoy the Silencen musiikkivideo. Samaistuin jotenkin Dave Gahanin ’esittämään’ kuningashahmoon, joka yksinään raahaa penkkiä jonnekkin kukkulan päälle. Olin kovin koulukiusattu ala-asteella, joten tämä erilainen ja ’kuulumaton’ hahmo sai minut samaistumaan siihen erilaisuuteen ja välittyvään yksinäisyyteen.

Teininä (ja aikuisena) myös Depeche Mode liittyi voimakkaasti epätoivoisiin ihastuksiin ja masennuksen tuntemuksiin. 90-luvun alussa ilmestynyt ”Songs of Faith and Devotion”-levy puhui suoraan sielulleni. Levy oli tarpeeksi melankolinen, mollisointuinen ja etenkin Walking in My Shoes toi lohtua teinimasennukseeni. Nykyään kyseinen levy toimii yhtenä soundtrackinä päässäni kun ajattelen zombie-kirjaa, jonka aion muka joskus kirjoittaa. Hah hah.

Aikuisena on siis Depeche Modesta sekä soundtrack Zombie Apocalypseen

Lue koko postaus tästä