Eloa kutreille

Tuotetestaus
Minulla on ikävä hiuksiani! 
Niitä kauniita, paksuja ja vahvoja. Sitä hetkeä kun joku tuntematon tuli ihastelemaan hiuksiani ja kysyi onko ne aidot. Onhan siitä jo aikaa, mutta se hetki palaa mieleeni aina silloin kun nykyinen kuontaloni ahdistaa. Hormonimyrskyt, vuosien stressi ja uupumus ovat tehneet ikävää tuhoa hiuksilleni. Raskauksien ja imetysten myötä hiukset lähtivät, ja stressi ja uupumus ovat osaltaan myös olleet syynä hiusten lähtöön, sekä siihen, että hiukseni ovat muuttuneet ohuiksi ja elottomiksi. Jos tahtoisin päästä kokonaan eroon kaksihaaraisista, pitäisi minun leikata kaikki pois kokonaan. Hiukset nimittäin haaroittuvat sieltä täältä, ei vain latvoista. Hiuksissani on myös jonkin verran hajontaa pituuden suhteen. Myös kasvun suhteen on ongelmia – hiukseni eivät kasva kovinkaan aktiivisesti tai innokkaasti. Kokemieni musertavien suru-uutisten jälkimainingeissa olen huomaamattani nyppinyt hiuksiani pois, huomasin sen pysäyttävästi ja konkreettisesti vasta sitten kun nyppimieni hiusten tilalle alkoi kasvaa uusia hiuksia. Kaikenkaikkiaan elämän aallokot ovat vieneet mennessään vähintäänkin 1/3 hiuksistani. 
Minulla on aina ollut pitkät

Lue koko postaus tästä