Häämatka: Praslin

Upean häämatkan alun jälkeen oli jopa vähän haikeaa jättää Mahe taakse ja lähteä Praslinille. Matka Mahelta Praslinille laivalla kesti noin tunnin, joka oli mukavaa aikaa katsella merta ja toivoa näkevänsä delfiineitä (tällä matkalla niitä ei kuitenkaan näkynyt, vaikka muuten näimmekin pari kertaa delfiinejä). Praslinilla hyppäsimme taksiin, joka vei meidät varaamaamme majapaikkaan länsipuolella saarta.

Ja no… näkymä perillä ei ollut mieleinen. Kun käännyimme päätieltä pienelle, ruohottuneelle ja kuoppaiselle tielle, josta ensinäkymä oli jonkinnäköinen autokorjaamo. Jatkoimme matkaa pidemmälle tuota pikkutietä ja toivoimme Visan kanssa, ettei varaamamme hotelli vastaisi tietä ja autokorjaamoa. Ja no, ”rannalla oleva kaunis guest house” olikin vähän muuta, sillä vastassa oli metsän keskellä oleva talo.

Olimme vähän epäileviä, mutta jatkoimme sisälle majapaikkaan. Vastaan meitä otti majapaikan emäntä, joka tarjoili meille tervetulomaljat. Tervetulomaljat ovat Seychelleillä aika yleinen tapa ottaa uudet vieraat tervetulleiksi. Kuuman sään takia viileä juoma on mukava vastaanotto. Noh, minun mehussani oli muurahaisia. Yritimme antaa asian olla ja jatkoimme entistä epäileväisempinä kirjautumista sisälle.

Majatalon emäntä näytti meille guest housea ja vei meidät huoneeseemme. Huone oli juuri ja juuri sänkyä isompi, yksi ikkuna osoitti suoraan yleiseen hengailu/ruokailutilaan ja huoneen epäsiisteys oli inhottavaa. Jäimme kaksin huoneeseemme ja uskaltauduimme kuitenkin makaamaan moukkuisella sängyllä samalla kun selasimme puhelimiamme. Keskustelimme kyllä majapaikastamme, mutta emme aluksi uskaltaneet kertoa toisillemme suoraa mielipidettämme siitä. Visa oli ollut vastuussa häämatkasta ja tehnyt kaikki varaukset sinne, joten en halunnut loukata hänen valintaansa ja Visa oli sitä mieltä, että minä olen niin ”kova muija”, etten niin ”pienestä” hätkähtäisi, eikä hän halunnut ns. jäädä kakkoseksi kovuudessa. Huh, onneksi uskalsimme kuitenkin avata suumme.

Hetken keskusteltuamme pettymyksestä totesimme kuitenkin, ettemme voineet jäädä majapaikkaan, jossa oli liskoja ja hyönteisiä sisällä. Emme myöskään uskaltaneet avata matkalaukkuja tuossa paikassa torakoita peläten. Kun saimme päätöksen tehtyä, että vaihdamme hotellia, Visa avasi Trivagon ja varasi lähes hetkessä uuden hotellin vähän pohjoisempaa. Hotellin emännänkin palvelualttius katosi, kun pyysimme häntä soittamaan meille taksin, sillä emme aikoneet jäädä majapaikkaan. Kerroimme hänelle olevamme häämatkalla, eikä majapaikan taso vastannut odotuksiamme. Lopulta vietimme majapaikassa vain 40 minuuttia ja kävelimme sitten matkalaukkujemme kanssa läheiseen kauppaan ja pyysimme heitä soittamaan meille taksin. He (sekä taksikuski myöhemmin) eivät olleet yllättyneitä (sääliviä tosin), kun kerroimme lähteneemme juuri majapaikasta. Taisi siis olla suhteellisen yleistä kyseiselle majapaikalle… Visa oli kuitenkin tarkkaan katsonut arvosteluita (mm. siisteys oli tärkeää ollut) majapaikkoja varatessaan, mutta tämän paikan kanssa ne olivat pettäneet kyllä täysin…

Uuteen hotelliin ajaessamme olimme lähinnä shokissa ja itseäni jännitti suunnattomasti uusi paikka äskeisen pettymisen jälkeen. Castello Beach Hotel olikin sitten vähän tasokkaampi paikka ja he ottivat järkyttyneen avioparin vastaan lämpimästi. Uusi hotelli oli aika perinteinen häämatkakohde uima-altaineen, suurine sviitteineen ja hyvine palveluineen. Hotellilla oli kaikki palvelut, eikä alueelta periaatteessa ollut mitään tarvetta poistua. Alussa olimmekin vain hotellialueella ja tutustuimme lähiympäristöön.

Visa on kova kalastamaan, joten häämatkamme yksi tärkeimmistä tavoitteista oli päästä toteuttamaan aviomieheni intohimoa. Varasimme siis Praslinilla puolen päivän kalareissun merelle. Päivä oli upea, minä lähinnä nautin maisemista, merestä ja delfiinien ja lentokalojen bongailusta, mutta Visa oli superinnoissaan nostamassa kaloja veneeseen. Se olikin vähän raskaampaa kuin Suomessa, sillä kalojen keskikokokin oli hieman isompi kuin Saimaalla puhumattakaan kalastusvälineiden koista. 😀 Visa sai neljä bonitoa sekä yhden wahun – mikään ei ole parempaa kuin rakkaan ihmisen aito innostus.

Myös Praslinilla vuokrasimme auton, yhdeksi päiväksi vain tosin. Kiersimme myös sen saaren ja vietimme aamupäivän Praslinin kuuluisimmalla rannalla Anse Laziolla. Anse Lazio oli todella kaunis, mutta aallot hirmuisen isoja. Itsekin lähes hukuin, kun jäin ison aallon alle. Tuore aviomies pääsi siis pelastushommiin huomatessaan, etten tullutkaan pinnalle. Suolavettä on muuten TODELLA ikävä köhiä ulos kaikista mahdollisista rööreistä… Sai uiminen riittää siltä päivältä ja olinkin jatkossa vähän varovaisempi aalloissa.

Kuten kerroin edellisessä häämatkapostauksessani, Seychellien tiet ovat aika hurjia, joten Visa sai olla skarppina siellä ajaessaan. Jouduimme kuitenkin pieneen pulaan, kun jouduimme olosuhteiden summassa väistämään vastaantulevaa autoa ja vuokra-automme yksi renkaista tippui yli tienlaidan. Koska auton pohja oli kiinni maassa, oli sen liikuttaminen mahdotonta. Autoa pitäisi nostaa, että se saataisiin liikkeelle. Ohi käveli pian paikallinen vanhempi mies, joka lähtikin juosten hakemaan apua. Pian paikalle saapui paikallisia nuoria pyörillään, jotka auttoivat auton takaisin tielle. Vaikka Seychelleillä ei aina asiakaspalvelu ollut parasta, niin paikalliset osasivat kuitenkin olla todella ystävällisiä! 🙂

Viimeisenä päivänä Praslinilla otimme jälleen päiväretken viereiselle Curiouse-saarelle, joka on tunnettu vapaana elävistä maakilpikonnistaan. Myös sillä matkalla snorklasimme paljon, ruokimme kilpikonnia ja katselimme maisemia. Meidät vietiin saaren yhdelle rannalle, josta meidän piti patikoida saaren toiselle puolelle, jossa kilpikonnat olisivat. Kävely saaren halki oli aika siisti! Kävelimme 1,7 kilometriä paljain jaloin, kiipeilimme kallioiden yli ja polttavan kuuma maa poltti jalkojamme. Rankka retki oli kuitenkin supersiisti! Näimme veneestä myös merikilpikonnan!

Saaren vaihdon lähestyessä jännitys kohosi. Mielessä oli vielä Praslinin ensimmäisen majapaikan suuri pettymys, vaikka odotimmekin innoissamme La Diguen pientä saarta.

Lue koko postaus tästä