Haunisten allas – silloin kun päivät olivat vielä valoisia ja värikylläisiä

Tänään tuntuu, kuin päivä ei olisi varsinaisesti koittanut ollenkaan. Taivas on paksun harmaan pilvikerroksen peitossa, maisema on sinertävän hämärä. Aurinko taitaa olla jo laskenut, mutta sitä ei huomaa oikein mistään ennen kuin ilta ihan kunnolla pimenee.

Sytytin kynttilän, istahdin sohvalle pitämään taukoa kotiaskareista – en ole järin pitkäjänteinen työskentelijä sillä saralla – ja aloin selailla valokuviani. Vastaan tulivat nämä, kuvat lokakuun loppupuolelta, ihan muutaman viikon takaa. Melkoinen kontrasti tämän hetken tunnelmaan.


Silloin aurinko paistoi niin, että häikäisi, ilma oli vielä melko leppeä ja maisema kylpi väreissä. Toveri Krotin pikkusisko oli meillä käymässä, ja kävimme porukalla Haunisten altaalla vähän heiluttelemassa alaraajojamme ennen kuin suuntasimme Myllyyn syömään ja shoppailemaan ja kahvittelemaan.

Minulla oli toki myös kiikarit mukana, joten välillä pysähdeltiin havainnoimaan elämää altaalla. Paikalla oli päivää aiemmin havaittu pikku-uikku, mutta nyt se ei enää ollut maisemissa. Sen sijaan isokoskeloita suorastaan vilisi, laulujoutsenia ja sinisorsia oli muutama. Korppi lensi läheltä yli.


Edellisestä vierailustani altaalla oli ehtinyt kulua

Lue koko postaus tästä