Heiluva hammas ja muita tärkeitä arjen ajatuksia

Moi vaan. Täällä ollaan. Pitkästä aikaa ihan takapuoli penkissä tietokoneen äärellä. Ei mobiililaitteella tai päätteen edessä työnvuoksi. Tiedättekö kuinka hankalaa on kirjoittaa tohon kenttään B-L-O-G-G-E-R-C-O-M kun aikaa kuluu ensin muutama päivä, sitten viikko ja lopulta kuukausia. Kummasti se kynnys kasvaa ja kasvaa, sekä unohtuu. Luulin jo irtautuneeni blogi-maailmasta, mutta kun vietät 50tuntia viikossa töissä, on kiva että on joku paskanjauhamistunteidenpurkauspaikka vapaalla.

Kesän jälkeen on tapahtunut aika paljon. Meillä on kotona eskarilainen ja iltapäivät menee siinä että keskustellaan hänen ensimmäisestä heiluvasta hampaastaan päivän loput kuustuntia. Ihan kivaa vaihtelua tosin siihen tavalliseen ”emt ja ok” vastauksista koostuvaan omaan yksinpuheluuni. Neljävuotias pikkusisko taas uskoo kovasti olevansa jo koululainen ja hänen ylhäisyytensä ei vastaanota enää mitään ehdotuksia vanhemmilta. Oma pomon paikkani on ehdottomasti jo syrjäytetty jos semmoista minulla on ikinä kotona ollutkaan.

Mutta ketä voisi kiinnostaa paskaakaan lapset, kun itse täytti kolmekymmentä ja elämän suurimpia kysymyksiä on että mikä on kasvoilleni paras ryppyvoide, voinko vielä näin

Lue koko postaus tästä