Isänpäivän seesteinen aamupalahetki – ja pah!

Isänpäivä, vaarinpäivä, papanpäivä, ukinpäivä, tuffanpäivä ja mikä kenellekin. Kova meteli oli vielä hetki sitten siitä, millä nimellä kyseistä sunnuntaita tulisi kutsua ja kuka pahoittaa mielensä mistäkin. 
Ymmärrän sen, ettei kaikilla ole sitä isää; sitä, jolle saatetaan alkusyksystä lähtien suunnitella lahjaa. Eikä välttämättä ole isoisääkään, tai isäpuolta. Silloin lahja tehdään äidille tai muulle läheiselle ja se on täysin ok. Koko päivän merkitystä ei ole tarve vaihtaa, kaikilla ei voi olla kaikkea. Tarpeen mukaan sovelletaan. Ei sentään ihan kaikkea pidä vaihtaa neutraaliksi, elämässä kaikilla ei voi olla samat lähtökohdat, joku pahoittaa mielensä aina. 
No, nyt tuo kohuttu päivä kuitenkin lähestyy. Meillä perinteenä on aamiainen isälle sänkyyn. Lapset todennäköisesti heräävät yliaikaisin, koska eivät malta odottaa. Itseasiassa kolmevee tiistaina jo väänsi itkut siitä, kun isi ei vielä saanut hänen yllätystään ja kahdeksanvee ei edes muistanut koulussa tehneensä mitään – vaikkakin eilen toi salaisen paketin tullessaan.
Kuva: Pixabay

Ja nyt takaisin siihen aamupalaan. 
Lapset saavat sen suhteen vapaat kädet, toki

Lue koko postaus tästä