Isomummun vihkisormus mukaan häihin

Mainitsin joskus, että saan äidiltä häihin isomummoni vihkisormuksen käyttöön. Sormus on nyt saatu, joten siitä pari sanaa blogissa vihdoin! 🙂

Vaikken otakaan häihin mukaan ”jotain vanhaa, lainattua, sinistä, uutta” ja niin edelleen, niin kun äiti tarjosi minulle ”joksikin vanhaksi” isomummon sormusta, suostuin ilomielin. Arvostan edellisiä sukupolvia paljon ja olen aina ollut kiinnostunut sukujuuristani. Tykkään myös kuunnella minun ja Visan sukulaisten (ja Visan mummon erityisesti!) kertomuksia molempien suvuista. Siksipä onkin varsin sopivaa, että otan häälookiini mukaan isomummon sormuksen.

Itse olin juuri täyttämässä kolme, kun isomummo kuoli helmikuussa 1997, joten en häntä oikeastaan tuntenut. Äidiltä olen kuullut kaikenlaisia tarinoita hänestä ja isomummo taisi ollakin varsinainen persoona. Äitini vietti lapsena paljon aikaa isomummonsa luona Uudessakaupungissa, joten hän oli äidille tärkeä. Osittain myös siksi on minulle tärkeää saada kantaa isoäitini vihkisormusta hääpäivänäni, koska se on myös äidilleni tärkeää.


Isomummon vihkisormus on keltakultainen, nyt jo hieman likainen sormus, jossa on violetti kookas kivi. Sisällä on kaiverrus ”Anna 1964”,

Lue koko postaus tästä