Itsekäs imettäjä

Purin raskauden aikana fiiliksiä imetyksestä. Pelkäsin sitä. Imetys ahdisti. Se tuntui vastenmieliseltä. Pelkäsin, että miten se tulisi onnistumaan. Pelkäsin, että miten minusta olisi siihen. Nauttisinko siitä? Haluaisinko imettää? Päätin silloin, että en ota siitä turhia paineita. Se onnistuu jos onnistuu. Ja jos ei onnistu, minä pumppaan ja annan pullosta niin kauan kuin maito riittää. Se päätös oli hyvä.
 

Nyt olen imettänyt jo viiden viikon ajan. Alusta lähtien imetys on onnistunut. Pojalla on ollut hyvä ja vahva imuote. Vauva jaksaa imeä ja imetys onnistuu. Olen todella tyytyväinen itseeni. Olen onnistunut. Vauva suostuu myös juomaan pullosta. Joten pumppaan pari kertaa päivässä. Osan maidosta laitan pakkaseen ja osan maidosta annan pullosta. Yöllä en anna pullosta vaan silloin nostan aina rinnalle. Päivällä kun liikutaan annan yleensä pullosta. Se on helpompaa ja mieluisampaa itselleni.

Haluaisin olla sellainen äiti joka voisi imettää ravintolassa, metrossa tai vaikka väkijoukon keskellä. Haluaisin olla sellainen äiti, että osaisin olla välittämättä

Lue koko postaus tästä