Jäätävää sumua

Sumu, joka keskiviikkoaamuna kätki maiseman alleen, tuli jäädäkseen. Se ikään kuin jämähti aloilleen. Tyynestä pikkupakkassäästä tuli purevan kylmä. Pian ilmankosteus alkoi jäätyä. Kaikki peittyi paksuun kuurakerrokseen, ja joka puolella leijui pienen pieniä kimaltavia jääkiteitä. Nyt maisema on aivan valkoinen, vaikka maassa on lunta vain aavistuksen verran. Paksun verhopilven peittämä taivas täydentää kokonaisuuden. On ihmeellisen valoisaa ja heleää, vaikkei aurinkoa näy.

Kuuran kuorruttama männikkö.
Jäätyneet hämähäkinseitit. (Tätä kuvatessani löysin myös itse hämähäkin. Sitä ei ilmeisesti pakkanen paljoa hetkauttanut. Siellä se kutoi verkkojaan. Oli muuten niin pienikokoinen, että juuri ja juuri näin.)
Ehkä kaikkein hauskimmalta maisema näytti, kun katsoin sitä luentosalin ikkunasta. Korkealta yliopistonmäeltä kolmannen kerroksen ikkunasta näki kauas kaupungin yli, ja se oli kuin mustavalkoinen valokuva. Vaikka sankin sumu olikin silloin jo hälvennyt, kaukana kaikki kuitenkin katosi valkoiseen utuun ja samaten korkeimpien rakennusten katot erottuivat vain hämärästi. Meinasi mennä koko luento pelkäksi ulos tuijotteluksi.

Polku pusikkoon.
Kiteiksi ilmaan jäätyvä sumu oli ehkä kauneimmillaan illalla katulamppujen valossa

Lue koko postaus tästä