Kadonnut kesä


On ollut niin paljon kaikkea, että ensimmäiset kesäkuukaudet ovat menneet ohi aivan vaivihkaa.

Huomaan yllättyväni joka kerran, kun ilma on lämmöstä raskas eivätkä hameen alla sääret mene kananlihalle illallakaan. Kirsikkapuiden kukinnan huomasin täysin ohimennen bussin samean ikkunan läpi, ja nähdessäni erään kerrostalon pihassa loistavat alppiruusut, tajusin, ettemme ole käyneet koko vuonna arboretumissa. Mitä kaikkea kaunista olemmekaan sivuuttaneet.

Asiaa ovat hieman kompensoineet myöhäisillan hitaat kävelyt lähipuistoissa, syreenipensaiden huumaava tuoksu, kotimatkalla Laukontorilta napatut iltapalamansikat sekä maalla vietetty juhannus saunoineen ja järvenrantagrillailuineen. Kesän fiilistelyä pienesti, mutta hartaudella.


On vuosia, joina eletään ihan tavallista elämä, aika kulkee tasaista vauhtia eteenpäin. Ne ovat suvantoaikoja, joina mitään kovin merkittävää ei tapahdu, ja elämä on tuttua ja turvallista, hyvällä tavalla rutinoitunutta ja suorastaan ihanan arkista. Niinä aikoina elämässä on tilaa arjen kauneudelle ja pysähtymiselle, ihmettelylle ja olemiselle.

Ja sitten on vuosia, joina kaikki tapahtuu kerralla. Minusta tuntuu, että tämä vuosi on sellainen. Kun ajatukset ovat isoja, vuodenajatkin vaihtuvat huomaamatta.

Toivottavasti ensi kesänä

Lue koko postaus tästä