Kasvihuone-elämää


Vielä hetki sitten kaikki oli harmaata. Luonto vielä unessa ja metri lunta maassa. Sitten yhtäkkiä havahtui siihen, että kaikki valkoinen olikin kadonnut ja kevät alkoi nostaa päätään. Aina se tapahtuu niin yhtäkkiä yllättäen ettei tajua missä välissä se muutos oikein tapahtui. Ja eipä sitä kai voi silmin nähdäkään, juuri sitä tiettyä sivun vaihdosta. Luonto elää hetkitellen eteenpäin, niin kuin me muutkin. Välillä kaikki tuntuu pysähtyvän mutta silti samaan aikaan kaikki liikkuu eteenpäin ja muuttaa muotoaan.
Olen haaveillut omasta puutarhasta jo kauan ja nyt kun pari vuotta sitten sellaisen sain niin esiin tuli toinen haave. Unelma omasta kasvihuoneesta. Ennen omaa puutarhaa kasvattelin itse keräämistäni siemenistä tomaatteja ja paprikoita ja vein taimenalkuja anopin hoiviin, hänen kasvihuoneeseensa. Ei ne taimet aina yhtä innokkaasti lähteneet itämään ja elämään. Mutta tänä vuonna kun lykkäsin maitopurkeissa kasvavat taimien alut keittiön ikkunan eteen niin hups vain, niin venyivät melkein kuin silmissä parin sentin korkuisista rääpäleistä puolen metrin korkuisiksi.

Lue koko postaus tästä