Kasvukipuja keski- iässä

Moikka taas, pienen tauon jälkeen kaikille!
Mä niin tykkään kaiksesta henkisestä kasvusta ja siihen liittyvistä fiiliksistä, että! Se tunne, kun käy omilla äärirajoillaan ja löytää uutta sekä vanhan kipinän, ne on vaan korvaamattomia asioita. 
Itse lankesin siihen ansaan, josta aiemmin sanoin että en tipu. EI ole. Not me, never. Mutta tulihan se sitten omalla tavallaan: ikäkriisi.

Oikeastaan se hiipi salaa ja hyökkäsi väsytystaktiikalla. Huomaamattani yritti viedä sen tulen, jota olen kantanut aina. Salaa yritti varastaa kiinnostukseni kohteet ja laittaa minut matalaksi. Yritti pirulainen lytätä maahan ja jättää siihen!

Huomasin sen siitä, että sorruin rutiineihin, en rikkomaan niitä. Osa on hyödyllisiä, mutta osa vaan ryydyttäviä eikä eteenpäin vieviä. Tyydyin siihen, mitä muka olin: enemmän kuori kun minä. Kun muutkin tekevät niin minäkin sitten. Menen kuin pässi narussa ja yritän olla yhtä hyvä kuin muutkin, vaikka en olisi ihmisenä juurikaan sellainen.

Unohdin hauskuuden, musiikin, muodin ja hyvällä tavalla kokeilemisen hulluuden.

Tänä aikana, kun oli poissa, kävin läpi montaa

Lue koko postaus tästä