Kesäyöt, kirjoittamisen riemu ja blogihiljaisuus

Vuorokausirytmini on mennyt aivan sekaisin – tai oikeastaan minulla ei ole mitään rytmiä enää ollenkaan. Valoisat kesäyöt ovat tempaisseet minut eräänlaiseen kierteeseen, joka ruokkii itseään. Yhden myöhään valvotun yön jälkeen tulee helposti valvoneeksi toisen ja kolmannenkin, kunnes eräänä yönä menee nukkumaan vasta, kun aamu jo sarastaa.


Keskikesän sinisenhämyiset yöt ja varhaiset aamunkoitot lukeutuvat asioihin, joita rakastan eniten koko maailmassa. Ne vetävät minua puoleensa sellaisella voimalla, että logiikka ja tolkku tuppaavat väistymään ja yöunet pilkkoutumaan liian lyhyiksi pätkiksi tai lykkäytymään tyystin väärälle vuorokauden ajalle.

Silloin, kun tällainen elämän risaiseksi laittaminen kesäöiden kunniaksi on mahdollista, se väistämättä tapahtuu. Esimerkiksi nyt minulla ei ole juurikaan sellaisia velvoitteita, jotka pakottaisivat heräämään joka päivä tiettyyn aikaan tekemään määrättyjä asioita. Olen vapaa retkeilemään ja seikkailemaan yömyöhään ja aamuvarhaisella – ja niin minä sitten teenkin.


Tuntuu muuten aika hassulta kirjoittaa taas neljän viikon tauon jälkeen kahdella kädellä, miltei kaikilla kymmenellä sormella. Murtunut kämmenluuni on parantunut kohtuullisen hyvin. Sain käden vapaaksi

Lue koko postaus tästä