KESKEYTYNYT KESKENMENO RV 9+4

Moni teistä on varmaan huomannutkin, että viimeisen parin kuukauden aikana olen ollut tavallista hiljaisempi sosiaalisen median puolella ja pitänyt taukoa blogista. Keräsin vihdoinkin voimia ja päätin tulla kirjoittaman teille meidän menetyksestä.


Raskausviikolla 10+0 meillä oli varattuna vastaanottoaika neuvolalääkärille. Juuri paria päivää ennen olin yrittänyt kuunnella pienen sykkeitä kotidopplerilla. Koska en saanut niitä kuuluviin, heräsi kova huoli pienestä. Muistan, että Eliania odottaessani sain jo raskausviikolla yhdeksän sykkeet kuuluviin. Toivoin niin käyvän tälläkin kertaa. Kokeilin kaikki mahdolliset keinot joita netistä löysin. Lopputulos kuitenkin oli se ettei mitään kuulunut. Miten olisikaan voinut kuulua, koska vauvamme oli juuri edellisenä päivänä menehtynyt.

Lääkärin vastaanotolla kerroin heti huolestani ja sain vakuutteluja siitä, kuinka näin aikaisilla viikoilla sykkeet eivät välttämättä kotidopplerilla kuulu. Hän kuitenkin lohdutti ja sanoi, että tarkistetaan tilanne ultraäänellä. Tärisin noustessani tutkimuspöydälle ja suljin silmäni. Sekunnit kuluivat todella hitaasti. Toistin mielessäni kerta toisensa jälkeen ”Anna sen olla hengissä. Anna sen olla hengissä”. Kun pari minuuttia oli kulunut,