Kevään tuntee yllättävästä raekuurosta.

Maaliskuu ei ehkä tunnu kaikista kevätkuukaudelta. Viimevuonna pääsiäinen oli jo lusittu, rairuohot kasvateltu ja omenapuutkin leikattu. Tän vuoden todo-lista kotona on kasvanut hävettävän pitkäksi ja se näkyy myös blogin aukaisun määrinä. Vuoden alusta tuli kuitenkin harpattua työelämään sen verran napakalla otteella että kotona on käyty vaan tekemässä ruokaa ja lukemassa iltasatuja. Täytyy myöntää ettei kovin loisteliasta elämää

Kurahousukausi suoraan helvetistä.
Vaikka mun silmäpussit ja stressitaso nauttii valon tuomasta energiasta, haittapuolena näkyy pesemättömät ikkunat ja kiukuttelu kotona sotkusta. Miksi sitä poteekin huonoa omaatuntoa ja nolostuu hiekanjyvistä lattialla vaikka vieraana olisi hyvä ystävä. Uloslähteminen kun ei ole kovin vapaannuttavaa kun eteisestä löytyy tällähetkellä neljän ihmisen vaatteet neljälle eri vuodenajalla.

 Tsiisus. Mutta oon mä ihan oikeesti saanut tässä alkuvuodesta jotain aikaiseksikin. Mä nautin mun työpäivistä, vastuusta ja siitä että oon irtautunut siitä äiti-moodista. Vaikka tietty noi minimuijat on mun elämän ykköstyyppejä aina.

Tässä yritän nyt vaan muistutella ittelleni että oo nyt herranjumala nainen itelles