Kissan elämää

Huomenna on suuri päivä, sillä tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun meille saapui suuri pieni sydämen sulostuttaja, Myy the Ragdoll. Myyn jälkeen hentoisia kissankarvoja on ollut kaikkialla. Vaatteissa, silmissä, suussa, ruoassa… Tosi suloista, että lemmikki tulee karvojen muodossa mukaan kaikkialle, minne ikinä menenkin. Kotona karvat vaihtavat huonetta jalkoineen ja häntineen päivineen vaikka kesken päiväunien, jos vain vaihdan huonetta kesken askareideni. Tällä hetkellä Myy nukkuu isännän työtuolissa, mutta jos siirryn olohuoneeseen lukemaan vaikka kirjaa, seuraa nelijalkainen pian haukotellen perässä ja ottaa hyvän asennon omalta lempipaikaltaan.
Ragdoll osaa ottaa rennosti. Tämän yksilön tapaa usein rötköttelemästä lattialla ihan katollaan.Ragdoll on suurehko kissarotu ja Myykin painaa jo reippaasti yli viisi kiloa. Viime kesänä, vauhdikkaan kasvun vaiheessa kissa kiljui ruokaa jatkuvasti. Syksyn tultua syömistahti alkoi tasoittua ja kevättalvella Myystä kuoriutui jo hyvin valikoiva, suorastaan ronkeli kissaneiti. Lisähaastetta ruokailuun on tuonut se, että Myyn masu on todella herkkä. Sinnikkään ja äärimmäisen laajan repertuaarin läpikäyneenä voin nyt kertoa,

Lue koko postaus tästä