Kiusaaminen ja vihapuhe

Tänä aamuna olin hyvillä fiiliksillä ja muistelin mielessäni aurinkoista kesää ja miten kiva kesä on ollut. Sydämessä läikähteli tyttären häät, serkun häät, tyttären rippijuhlat ja helteinen, mutta fantastinen Lontoo. Piti kirjoittaa tänään upeasta kesästä ja muistella sitä, mutta sitten tapahtui jotain aivan muuta.

Näissä aurinkoisissa ajatuksissa vein kuopuksen kouluun ja näimme matkalla kaatuneen pyörän ja pelästyneen näköisiä tyttöjä. Ehdimme kuopuksen kanssa miettiä, että onneksi kenellekään ei ole käynyt pahemmin ja onkohan auto törmännyt vai mitä on tapahtunut. Viranomainen oli paikalla jo selvittämässä tapahtunutta. 

Päästyäni kotiin aloin saamaan lapsilta Whatsupp viestejä, koululla oli käynyt mies riehumassa. Kaatanut erään lapsen pyörän, potkinut tätä ja tämän jälkeen lyönyt rehtoria. Mies oli huutanut koululla ”minua on kiusattu koko elämäni ajan.” 

Mielessä vyöryi pelko, paniikki ja helpotus yhtä aikaa. Onneksi kaikki hengissä, miehellä ei ollut asetta, onneksi kaikki ns. hyvin. Mutta kun asiat eivät ole hyvin. Lapsiin jää pelko ja turvattomuus, mitä vaan voi tapahtua ja turvallisimmissakin paikoissa. Vanhempana sitä ei voi suojella lapsiaan joka metrillä. Minäkin vain jätin tyttären kouluun juuri, kun tämä kaikki riehunta oli päällä. 

Vaikka päällimmäisenä tunteena on helpotus, että koululla kaikilla on asiat ok. Väkisinkin  tulee mieleen miehen sanat ”minua on kiusattu koko elämäni ajan.” Vain todella raastettu sielu haluaa pahassa olossaan vahingoittaa samalla muita. 
Netissä on nyt paljon pyörinyt Oululaisen äidin jakama lapsensa Whatsupp viesti, miten lapsi vastaa kiusaajalleen, ”älä hakkaa enää.” Olen vanhempana kyllä sitä mieltä, että kiusaamisesta ei saa vaieta, ei saa lakaista maton alle, ei loppuun asti ymmärtää vaan kiusaaja tulisi kyllä siirtää kenties johonkin pienempään kouluun, luokkakokonaisuuteen ja sellaiseen missä saa itse apua. Sillä eihän kiusaaja muuten vaan kiusaa, kiusaajalla omat traumansa, kipupisteensä ja yleensä häntä on kiusattu tai pahoin pidelty tai hänestä ei välitetä lainkaan kotona. 

Se miten tälläistä voidaan toteuttaa ja mitä resursseja se vaatii, en osaa ottaa tähän kantaa. Oma lapsuus oli erilainen, koulussa ei vallinnut pelon ilmapiiri, mutta opettajien sana painoi ja opettajilla oli auktoriteetti, opettajia kunnioitettiin ja ehkä vähän jopa pelättiin. Nyt opettajat eivät voi ottaa lainkaan kantaa, koska vanhemmat ovat muuten heti opettajien kurkussa kiinni. Jonkinlainen kultainen keskitie olisi hyvä, eikä nämä kaksi äärimmäisyyttä. Pelko opettajia kohtaan ja opettajat joutuvat tänä päivänä pelkäämään vihaisia vanhempia. 

Uskon osittain opettajien auktoriteetin katoamisen myötä, kiusaamisenkin olevan nykyaikana vielä otollisempaa maaperää kouluissa. Me kaikki koemme suurta voimattomuutta kiusaamisen edessä. Ei ole edes muita keinoja tai avuja, kuin että kiusaamisesta pitää puhua, asioita ei voi lakaista ja olisi aina hyvä, jos ihmiset voisivat puhua suoraan. 
Mutta mikä pahaan johtaa. Oma onneton lapsuus, omat pettymykset ihmisiin, on ollut itse kiusattu ja torjuttu, on mennyt luottamus toiseen ihmiseen? Miten auttaa tälläistä ihmistä, jota on satutettu niin pahasti, että kaikki luottamus on mennyt muihin ihmisiin. Miten tälläisen ihmisen sielun voi korjata. Ei ole vastauksia, mutta oikeana vastauksena pahuus se ei ainakaan ole. Jos mikä voi korjata rikki menneen sielun, se on juurikin hyvyys.

Joskus on myös pakko paeta, katkaista myrkylliseen sieluun välit, koska itseään on pakko suojella. On joitain ihmisiä joita ei voi auttaa, sillä he kokevat ettei heissä ole mitään vikaa, vaan kaikissa muissa on aina vika. He syyttävät muita, vähättelevät, nostavat omaa itseään ja uhriutuvat. 
Viime aikojen tapahtumat. Porvoossa tapahtuneet ampumatapaukset, somemyrskyt, tämä lasten koulussa riehunut henkilö ja nettikiusaaminen.

Miten uida kuivilla itse tässä kaikessa pahassa olossa, miten opettaa lapsille, että maailmassa on enemmän hyvää, kuin pahaa. En muuta lääkettä keksi, kuin näyttämällä esimerkkiä, halata, koskettaa, rakastaa ja kertoa, että ihminen voi aina itse myös valita, minkä polun valitsee, loputtomiin ei voi syyttää muita, vaan ihmisen onni on loppupeleissä oma valinta. 

Miten siellä, oletko kokenut kiusaamista, onko lastasi kiusattu, miten olet toiminut näissä tilanteissa. Miten toipua kiusaamisesta? Mitä mieltä somessa tapahtuvasta kiusaamisesta ja vihapuheesta? 

          

Lue koko postaus tästä