Kohti valoisia kesäöitä

Viikko sen jälkeen, kun olin fiilistellyt kevätkesän alkua, suuntasin jälleen samoihin maisemiin Halikonlahdelle kokemaan lisää vahvaa kesätunnelmaa. Saavuin kaksin toveri Krotin kanssa Halikonlahden timalitornin parkkipaikalle vähän ennen kello kahdeksaa illalla. Sääennuste lupaili sadetta illaksi, ja taivas olikin synkän pilvinen. Olimme kuitenkin toiveikkaita, että ehtisimme heittää pienen retken ennen kuin pilvet alkaisivat vyöryä alas.

Halikonlahden timalitorni hämärtyvässä sateisessa illassa
Heti retken alkajaisiksi pääsin pelottelemaan itseni aivan hyytelöksi, kun päätimme kiivetä vanhaan timalitorniin. Kuten todettua, korkeanpaikankammo elää vahvana minussa, ja tasapainovaurioisuuteni on tehnyt minusta hyvin vastentahtoisen kiipeämään lintutorneihin, joissa ei ole kunnon portaita ja kaiteita. Halikonlahden lintutorneista uudempi, niin sanottu staijitorni onkin se, missä tavallisesti käyn. Timalitorniin kiipesin viimeksi varmaan 15 vuotta sitten, jolloin tasapainoaistini oli vielä terve.

Nyt timalitornista oli kuitenkin havaittu useampana päivänä heinätavi, joka on Krotin suosikkisorsa ja sen verran kaunis ja harvinainen, että minäkin totesin olevani valmis kiipeämään huojuvaan torniin tikapuita pitkin sen takia. Puuskainen navakka tuuli tärisytti vanhaa lintutornia, kun

Lue koko postaus tästä