Kolmekymppinen

Ollessani yläasteella eräällä tunnilla kirjoitimme tulevaisuuden minällemme kirjeen. Kirjeen kuoreen kirjoitin ”Avaa, kun olet äiti tai 30-vuotias”. Pari vuotta sitten törmäsin sattumalta tuohon kirjeeseen, siellä oli minulle hyvät toivotukset mukavalle elämälle ja toiveet, että lapset olisin saanut alle kolmekymppisenä ja perhe-elämä olisi mallillaan. Kaikki tuo on käynyt toteen.

Juhlimme merkkipäivää jo aiemmin, pidimme loppukesästä rapujuhlat pihallamme, sekä perheen kanssa suuntasimme viikoksi Zakynthokselle. Näin tasakymmenen täytettyäni pohdin hieman mennyttä elämääni; 16-vuotiaana löysin elämäni rakkauden, kihlauduimme nopeasti ja häitä tanssittiin vihdoin 2017 -kesällä, kun 12-vuotta yhdessäoloa tuli täyteen. Ensin etsimme asuntoa miehelleni kotikaupungistani Porista, mutta jostain syystä päädyimmekin etsimään yhteistä asuntoa Turusta. 17-vuotiaana muutin hänen perässään Turkuun, kävin vielä arkisin lukiota Porissa, mutta viikonlopuiksi suuntasin yhteiseen kotiimme. Lukion päätyttyä tein jonkin aikaa töitä ja saimme toivotun esikoisemme, olin tuolloin 20-vuotias. Tässä viimeisessä kymmenessä vuodessa perheemme on täyttynyt, kolme poikaa kotona ja yksi pilven reunalla. Pari kissaa ja koira. Näin tämän on oltava. Opiskelin

Lue koko postaus tästä