Koronaan kyllästynyt

Kirjoitin reilu kuukausi sitten ajatuksiani koronaviruksen vaikutuksesta varsinkin sote-alaan, jolla työskentelen. Tänään on minun pakko palata koronaan, sillä alan olla pikkuhiljaa kyllästynyt koko pandemiaan ja siitä uutisointiin – enkä usko olevani ainut. En ikinä olisi uskonut sanovani, että kaipaan jopa baarielämää. Haluaisin käydä viikonloppuisin kahvilla tai ulkona syömässä ystävien kanssa. Haluaisin, että kirjastot avaisivat ovensa kokonaan. Vaikka olen introvertti, kaipaan yhteisöllisyyttä muuallakin kuin töissä.Pandemia aiheuttaa surua, pelkoa ja epävarmuutta. Se voi johtaa menetyksiin, köyhyyteen ja paniikkiin läheisten tai elinkeinon puolesta. Kukaan ei tiedä, milloin tämä loppuu – vai loppuuko kenties koskaan. Siitä huolimatta tästä kaikesta pitäisi yrittää selviytyä. Nyt riittää, että pysyy jotenkuten järjissään ja elää päivän kerrallaan.
Mielestäni ketään ei saa arvostella, jos ihminen ei saa aikaiseksi ja on hankala keskittyä. Vaikka vapaa-aika on tyhjentynyt harrastuksista ja illanvietoista, sama aika kuluu nyt murehtimiseen. Tämä koronakevät ei todellakaan ole ollut ihanaa kotoilun aikaa, vaan kotona on pysytty pakon edessä. Onneksi Suomi

Lue koko postaus tästä