Kotikaranteenissa

Olo on epätodellinen, on ollut jo monta päivää ja tuntuu ettei oikein ole sanojakaan tähän tilanteeseen. Koko maailma on ihan uuden edessä. Tuntuu että korona käänsi kokonaanuuden sivun elämässä. On elämä ennen ja jälkeen.
Mun on myönnettävä ihan rehellisesti, etten ole koskaan voinut edes kuvitella että näin voisi tapahtua muutoin kuin elokuvissa. Että meitä vaatii sellainen näkymätön uhka, jonka seuraukset saattavat olla todella tuhoisat.En niinkään pelkää meidän suomalaisten puolesta, meillä on tässäkin tilanteessa asiat paljon paremmin kuin monissa muissa maissa mutta ei siihenkään sovi tuudittautua. Kukaanhan ei vielä tiedä mitä tästä seuraa ja kuinka pitkän aikaa?
Odotin kovasti hallituksen rajuja linjauksia, vaikka tiedän että se tulee aiheuttamaan monille huolta ja murhetta. Mutta sitä on luvassa meille kaikille jokatapauksessa ja uskon, että koulujen ja rajojen sulkeminen muut rajoitukset huomioiden olivat välttämättömiä. Silti voi olla, ettei edes ne riitä.
Me ollaan oltu kotikaranteenissa, sillä jokin pöpö tuntui iskeneen sunnuntai aamuna ja kun ei voida tietää mitä tämä on, varauduttava pahimpaan. Siksi päädettiin sunnuntai-ilta siihen ratkaisuun että lapset

Lue koko postaus tästä