Kulttuurieroja

Kuten olen maininnut, meillä on työryhmässämme ihmisiä viittätoista eri kansallisuutta. Viihdyn näissä piireissä erinomaisesti, mutta jos jokin asia joskus nyppii, niin se on varsinkin miespuolisten kollegojen ylempalttinen pälpätys. Aiheesta kuin aiheesta saadaan aikaiseksi vähintään puoli tuntia kestävä polemiikki, jonka aikana ääni kohoaa ja kädet huitovat ilmaa. Ja siis minäkään en ole niitä maan hiljaisimpia…


Sattuipa viime viikolla, että lähellä olevaan, trinidadilaisen kollegani offiisiin meni espanjalainen  – tai siis katalonialainen, hän aina alkaa heristää sormeaan, jos kutsun häntä espenjalaiseksi – kollegani kysymään jotakin, joka koski GCP:tä, Good Clinical Practiceä, joka on tiukka ohjenuora jokaiselle kliinisten tutkimusten parissa työskentelevälle. Pulina yltyi ja ylitti jo puolen tunnin ja minun korvieni sietokyvyn rajat, joten minäkin havahduin ja menin tiedustelemaan, mistä on kysymys.

Kuultuani pulman totesin, että ei, se ei ole GCP-vaatimus ollenkaan. Jätin molemmat äijät monttu auki ja hiljentyneinä huoneeseen ja palasin omaani. Hemmetinmoinen pulina ihan pienestä asiasta, joka mielestäni oli ihan päivänselvä.

Samanlainen meininki oli kerran

Lue koko postaus tästä