KUN AHDISTUS MEINAA KASVAA LIIAN SUUREKSI

Tänään tuli pitkästä aikaa sellainen tunne, että olisipa kiva kirjoittaa blogiin jotain. Kertoa enemmän niitä todellisia kuulumisia ja raottaa hieman ajatuksiani, sillä niitä on toden totta viime aikoina ollut mielessä vähän liikaakin. Ehkä senkään takia blogi ei enää ole pitkään aikaan tuntunut itselleni sellaiselta inspiroivalta paikalta, koska luonnollisesti miun täytyy myös miettiä tarkkaan mitä kaikkea tänne kirjoitan. Myös muiden postauksiin kommentointi on hieman jäänyt tästä syystä viime aikoina, pahoittelut siitä!

Olen silloin tällöin kirjoitellut blogiini mm. ihmissuhteiden merkityksestä ja omista tunnelukoistani, sillä kaikki päänsisäiset asiat ja henkinen hyvinvointi kiinnostaa itseäni todella paljon. Olen hyvin pohdiskeleva tyyppi, ja siinä on kieltämättä hyvät ja huonot puolensa.
Viime kuukausien aikana eteen on tullut niin paljon kaikkea ”ylimääräistä” ihmissuhteiden saralla, että välillä ajatukseni ovat olleet todella solmussa ja mielialat vaihdelleet melko rajustikin (toki sehän on vain perus naisen elämää, heh). Jään kuitenkin herkästi miettimään muidenkin murheita, ja ongelma on siinä, että en aina osaa