Kun elämä yllättää..

Elämä ei mene aina niin kuin uskoisi ja toivoisi, niin kuin ei mennyt mulla tälläkään kertaa. Tämä on nyt jo kolmas kerta kun kirjoitan postausta siitä, kuinka en vieläkään päässyt haluamaani yliopistoon opiskelemaan. 
Viime kesänä päätin että lähden metsästämään mun omia unelmia ja että jätän kauppatieteelliseen pyrkimisen sikseen ja lähden tavoittelemaan mun alkuperäistä unelmaa, arkkitehdin ammattia. Tiesin, että hakeminen ei tule olemaan helppoa ja laitoin kaiken peliin. Voin sanoa käsi sydämellä tehneeni kaikkeni koulupaikan eteen ja pääsykokeista jäänyt hyvä fiilis vahvisti tunnetta, että tänä vuonna koulupaikka aukeaa. Noh, kuinkas kävikään. 28.6. klo 8:15 opintopolusta iskeytyi totuus vasten kasvoja; peruuntunut. Soitin opintotoimistosta omat pääsykoepisteeni välittömästi enkä ollut uskoa korviani kun joku pirteä nainen kertoi pisterivini puhelimessa. Valmennuskurssilla kehitys ja oppiminen oli todella huimaa, eikä pisterivi näyttänyt sitten ollenkaan siltä, mitä odotin. En vieläkään tiedä mitä on tapahtunut enkä varmaan koskaan saa tietääkään. Vaikka arvioinnissa olisikin tapahtunut virhe, en usko sen tulevan ilmi

Lue koko postaus tästä