Kun kotiimme tunkeuduttiin

Kun kotiimme tunkeuduttiin

Jaoin Facebookissa muutama päivä sitten linkin artikkeliin, jossa perheen äiti kertoi kokemuksesta kun murtovaras tunkeutui heidän kotiinsa. Ajatus jäi pyörimään jakamisen ja kommentoinnin jälkeen päähän, sillä olen itse kokenut tuon saman kauhun. Sen enempää asian yksityiskohtiin menemättä ja tunkeilijan motiiveja analysoimatta, voin kertoa että tuo kuuden vuoden takainen yö ei unohdu milloinkaan. Vaikka olen päässyt yli vihasta, pelosta ja raivosta jota tapahtuma aiheutti, se edelleen tulee mukaani silloin tällöin öisiin painajaisiin. Mielellään en edelleenkään nuku pimeässä ja öisin korvani herkistyvät kaikelle ”oudoille” äänille. Kun jostain ulkoa kuuluu narahdus, niin sydän hyppää kurkkuun ihan tahtomattaankin. Jälkensä tuo tapahtuma siis jätti enkä tiedä poistuvatko sen tuomat arvet koskaan. Onni tapauksessa oli se, että vasta odotin J&J:a jolloin he eivät joutuneet sitä kokemaan. Tänään päättyi myös henkinen kirjoitus”lakkoni”. Tekstiä ei ole tullut hetkeen vaikka kuinka olisi tiristänyt, kunnes tänään yhtäkkiä kirjaa lukiessani, samalla kun nukutin nuorimmaista, päähän alkoi iskeytyä lauseita. Humps, tumps, vaan kuului

Lue koko postaus tästä