KUN PATIKOINTI PÄÄTTYI HAMPURILAISELLE

Sunnuntaina pakkasimme reppuun kuksat, makkarapaketin sekä kahvia ja lähdimme viettämään sunnuntaita patikoinnin merkeissä. Suuntasimme auton nokan kohtia Längelmäen Isojärven kansallispuistoa ja yhtä rengasreittiä, jolle oltiin merkitty laavu.

Alkumatka taittui vanhaa metsäautotien uraa pitkin – lumi, märät lehdet ja puitten juuret tekivät kävelystä sen verran hankalaa, että jalkoihin piti katsoa niin paljon, että maisemien ihailu jäi aika vähälle. Poikkesimme hieman polulta ihastelemaan Isojärveä, mikä oli harmaassakin sadesäässä upea.

Puolessa välissä matkaa pääsimme laavulle ja nälkä kurni jo todella pahasti mahassa. Saimme kuitenkin pettyä pahasti, kun laavun sijaan paikalla oli vain katokseton nuotiopaikka ja märkiä puita. Päätimme kuitenkin hörppästä edes kahvit, kun olimme eväitä mukanamme kantaneet. Kirosimme pitkän aikaa, miksi karttaan ollaan merkitty erikseen tulentekopaikat ja tämä nuotipaikka ei lukeutunut näihin paikkoihin vaan oltiin merkitty nimenomaan laavuksi. 

Nälkäisinä jatkoimme matkaa takaisin autolle. Pieni vesisade muuttui räntäsateeksi ja vaikka kärsimmekin nälästä, niin oli tuo korpi kaunis hennossa lumisateessaan ja hiljaisuudessaan.

Kun pääsimme autoon, niin hurautimme lähimmälle huoltoasemalle

Lue koko postaus tästä