Kun Siperia tuli Suomeen


Vuoden ensimmäinen kevätkuukausi on pyörähtänyt toden teolla käyntiin. Kymmenen päivän sääennusteessa on jo vahvat kevään ensimerkit plussan puolelle kohoavine lämpötiloineen, eikä kirkkaalla taivaalla lämmittävästä auringosta ja varkain pidentyneistä illoista voi erehtyä. Kevät on todella tulossa.

Mutta ennen kuin uppoudumme kokonaan kevätfiilistelyyn, narsisseihin ja loputtomaan valoon, palaan hetkeksi ajassa taaksepäin, sillä vielä viikko sitten tuntui siltä kuin Siperiassa eläisi. Oli nimittäin kylmä, todella kylmä. Ulkona vihmoi luihin ja ytimiin käyvä tuuli, ja kiristyvä pakkanen sai järvenkin höyryämään niin, että ilma oli sumusta sakeana. Suvannon rantoja pitkin kävellessä tunnelma oli suorastaan unenomainen, usva leikki ja pyörteili kaikkien veden olomuotojen päällä.

Ja kylmyydestä huolimatta näissäkin päivissä, jäisissä ja Siperian kaltaisissa, vesihöyryä siivilöivissä auringonsäteissä oli jo lupaus keväästä.

Lue koko postaus tästä