Kunpa jokainen päivä voisi olla pehmeä kuin kissan uni

Olin unohtanut kuinka kauniita myöhäinen ilta ja yö voivatkaan olla. Taustalla sade soittaa sinfoniaansa ja tummuus ympäröi minut kietoen pehmeyteensä. Kissan kylki vasten jalkaani, lämpö. Kisu-kis-kisin kehräys ja rauhaisan levottomat unet. Kunpa jokainen päivä voisi olla pehmeä kuin kissan uni.
Ajattelin näin piemenevän ja sateisen syksyn vastapainoksi tarvitsee hieman valoa ja valoisempia kuvia. Ilman yötä, ei ole uutta päivää. Ilman kuolemaa, ei ole uutta elämää. Ilman sadetta, ei ole sateenkaaria ja auringonnousuja. Ollaan välillä ääriään vailla. Hauraan herkkiä. Tuskan määrä on vaihteleva. Lauantaina istuin junassa tuskissani, joka kolisteli keskustaan lääkäriin. Myös ihmisen tuska kolisee, jos joutuu pois raiteiltaan. Olen miettinyt jo jonkin aikaa Venäjän matkaa,sielläkin olisi tuskaa, nimittäin maatuskoja.
 Onnesta en osaa nyt kirjoittaa,ehkä se löytyy etäisesti näistä sanoista: Ruskan värit antavat voimaa vaikka elämä pakeneekin puista,onnistunut pannukakku,ystävän lämminhalaus, onnisutnut työpäivä ja kutkuttavat matkasuunnitelmat. Välillä on levon aika myös luonnolla.

Lue koko postaus tästä