Kuopus aloitti hoidon ja kuulumisia


Maanantaina oli ensimmäinen virallinen neidin hoitopäivä samassa hoidossa missä esikoinenkin aloitti viime viikolla. Minähän tirautin kyyneleet, kun kaikki kolme olivat lähteneet. Aivana samanlainen tunne, kun esikoinen aloitti hoidon 1-vuotiaana. Eniten mietin neidin ruokailua. Pakko hänen on oppia päästämään irti rinnasta ja pärjäämään hoidossa sekä oppia syömään perusruokaa, toivottavasti se onnistuu kun tajuaa ettei sitä rintaa ole saatavilla. Mietin myös kuinka siellä pärjätään, että onko isoveli kiusaamassa siskoaan.

Neiti oli pärjännyt kohtuullisen hyvin ekaksi päiväksi hoidossa. On itkenyt ja ollut normaali itsensä. Ruoka ei ollut kunnolla maistunut, mutta jogurtti oli kelvannut. Maitoa ei ollut suostunut pullosta juomaan, mutta mukista oli muutaman hörpyn ottanut. Päiväuni aikaan meinasi laittaa nukkumaan toisten väliin, mutta neiti oli päättänyt alkaa huutamaan kuin leijona. Oli sitten ottanut olkkariin ja nukahtanut syliin, kolmannella kerralla sai laskettua pois sylistä niin ettei herännyt. On tämä meidän neiti niin vaativaa sorttia. Kun kävin heidät hakemassa hoidosta, meinasi neiti purskahtaa itkuun kun minut

Lue koko postaus tästä