Kurkia, petoja ja sieniä

Kaunis, aurinkoinen, pohjoistuulinen syyskuun sunnuntai innosti lähtemään koko päiväksi linturetkelle. Odotimme erityisesti pääsevämme tarkkailemaan kurkien ja petolintujen muuttoa, sillä olosuhteet vaikuttivat siihen otollisilta. No sitäpä sitten riittikin.


Seisoskelimme aluksi Paimionlahden rannassa Meltolan lintutornilla taivasta kytäten. Ei tarvinut kauaa odotella, kun ensimmäiset kurkien äänet kantautuivat korviin. Meni hetki löytää korkealla kaarteleva parvi, vaikka linnut olivat milteipä suoraan yläpuolellamme. Pian pieniä, muutaman kymmenen yksilön kurkiauroja ilmaantui näkyviin lisää. Mikään suuri kurkimuuttopäivä tämä ei ollut mutta oikein mukava kuitenkin.


Siinä missä kurjet on helppo tunnistaa, vaikka ne menisivät korkeallakin, ei sekalaisista muutolla olevista petolinnuista meinaa saada sitten mitään tolkkua minun taidoillani ja kalustollani, ei varsinkaan nuorista yksilöistä, ja ne menevät poikkeuksetta tosi korkealla ja tosi kovaa.

Olimme ajatelleet, että petomuuttoretki olisi leppoisaa sunnuntaiohjelmaa, mutta siinä tuli pian pää kipeäksi pähkäilystä. Aina kun käänsimme katseet taivaalle, havaitsimme jonkin uuden kotkan tai haukan, jota yritimme sitten epätoivoisesti määrittää, kunnes lintu katosi horisonttiin tai jäi kiertelemään juuri auringon kohdalle

Lue koko postaus tästä