Lahja kaikkein arvokkain

Eräänä elokuisena iltana, niityltä kuului helinä.
Keijut lapsen herätti, unelmilla siivitti.
Sai lapsi onnea elämää varten, lahjoja hyvien haltiatarten.

Vauvantuoksuinen arki on alkanut ja tämä on aivan ainutlaatuista. Sairaalahoidossa oleminen oli rankkaa, mutta onneksi päivien kuluessa sekin alkoi helpottaa (luojan kiitos perhehuoneelle!) ja viimeistään kotiin päästessämme olokin alkoi olla jo aivan toinen. Toki näihin kotonakin vietettyihin päiviin on mahtunut väsymystä, mutta sitä nyt oli jo entuudestaankin. On helpommin sanottu kuin tehty, että pitäisi itsekin opetella nukkumaan päiväunia silloin kun vauva on unilla. Myös hormonit ja kaikenlaiset tunteet, ajatukset ja huoli pienestä ovat olleet heti synnytyksen jälkeen vahvasti läsnä, mutta niin vain kotona kaikki tuntuu helpommalta. Ja varmasti tulee niitäkin aikoja, kun on oikein rankkaa, mutta päivä-viikko-kuukausi kerrallaan. Onneksi meillä on loistava tukiverkosto ympärillämme.

Meidän viime viikkoinen sairaalassa olo venähti parilla päivällä pidemmäksi, kuin noin normaalisti ensisynnyttäjillä, mutta nyt kaikki on paremmin kuin hyvin ja voi kuinka sydän meinaa välillä pakahtua tähän onnen tunteeseen! Kuinka

Lue koko postaus tästä