Lapset ja läheisen syöpä

”Kaapollakaan ei oo tukkaa eikä sullakaan, mut sä oot silti ihana!”,
näin totesi kuopuksemme eilen mummille, kun yhdessä aurinkoista kesäpäivää vietimme. Mummi toipuu hitaasti, mutta  toipuu kyllä hyvin ja olotila kohenee päivittäin. Olemme onnellisia siitä, että mummin kantasoluhoidot on nyt kahlattu läpi ja supernaisemme suoriutui hienosti koettelemuksesta.
 
Syöpä. Se tavoitti yhtäkkiä yllättäen meidän perheemme joulukuussa 2017, vaikka aina uskoin olevamme siltä suojassa. Eihän sitä suvussa juurikaan ole. Syöpä on ennakko-odotuksista huolimatta nyt myös mun ja meidän koko suuren jengimme arkipäivää, ja  siksi haluankin myös silloin tällöin kirjoitella mokomasta. Sen vaikutuksesta meidän elämään.
Yksi kolmesta. Hitto soikoon! Se tulee tavalla tai toisella hyvin todennäköisesti koskettamaan meistä jokaista. Se on kamalaa. Se kosketti minua jo ennen äidin diagnoosia kerran aikaisemminkin.
 Tänään haluan kertoa teille siitä, miten lapset kokivat mummin kolmeviikkoisen poissaolon arjen ympyröistä. Mummi kun on papan kanssa yksi rakkaimmista, naapuri ja parhain ystävä. Arjen pelastaja. Mummi oli eristyksessä 3 viikkoa, koska vastustuskyky oli nollissa

Lue koko postaus tästä