LAPSI, MIKSI SINÄ ET NUKU?

Voi, miksi en osannut arvostaa niitä vuosia enemmän, kun sai nukkua niin pitkään kun halusi? Ja ne vapaapäivät, miten rentoa olikaan, kun pystyi nukkumaan helposti puolille päivin ja sitten tehdä hyvä aamiainen selaten päivän uutisia. Elkää siis rakkaat lapsettomat ihmiset lakatko arvostamasta tätä vapautta, kun saa itse päättää milloin päivänsä aloittaa. Ennen lapsia tykkäsin nukkua ja PALJON, joten tämä lapsiperhe arki oli alkuun pienoinen shokki, kun eihän näistä pikkumuruista ikinä tiedä millon ne nukkuu vai nukkuuko ollenkaan.
Eka lapsi oli paras shokkihoito minun rennolle elämälle, sillä kuvioihin astui koliikki ja itkuiset illat sekä yöt. Kun tästä selvittiin alkoivat öiset heräilyt, jota paapottiin lähes 2 vuotta kantamalla neidille vettä sängyn viereen, kun uni katkesi. Suht hyvää hyvää unijaksoa kesti noin vuosi, sillä päiväkoti oli tarpeeksi rankka tainnutus keino pitämään neiti unessa koko yön sen jälkeen kun päästiin eroon öisestä tarjoilukierteestä. Neidillä on kuitenkin koko elämän ollut tapa hipsutella meidän huoneeseen. Välillä saattoi

Lue koko postaus tästä