Lapsilukusi on täysi – kenellä on oikeus päättää sinun puolesta?


En ole koskaan ajatellut mitään tiettyä lapsilukua, koska meille lapset eivät ole tulleet helposti. Lapsia on odotettu ja toivottu, mutta niiden saaminen on ollut työn ja tuskan takana. Esikoisen jälkeen podimme sekundääristä lapsettomuutta 8 vuotta, tähän siis lasken sen ajan jolloin yritimme lasta. Eli lasten saaminen ei ole ollut meille mitenkään itsestään selvyys. Olen aina haaveillut suuresta perheestä. Talosta täynnä elämää. Täysin päinvastaisesta elämästä, missä itse kasvoin. Minä olin ainut lapsi, joka toivoi sisaruksia, joita ei koskaan saanut. 
Kun lapsia ei alkanutkaan siunaantua Teinimonsterin jälkeen niin kuin plussapalloja, aloin hautaamaan toiveeni suurperheestä. Samaan aikaan aloin käymään kamppailua terveyteni kanssa. Autoimmuunisairauksia puski läpi, joka tuutista. Uusia löydöksiä ja uusia tutkimuksia. Elämässäni valtasi uusi vaihe: monisairas, vammanen. Tähän uuteen elämänvaiheeseen sopeutuminen vei aikaa. Minun käskettiin haudata haaveet lapsista. Onhan minulla jo yksi. Muista huolehtia ehkäisystä! Ei lapsia tällaiseen tilanteeseen. Lapsettomuushoidot lopetettiin, kun viimeisin diagnoosi tehtiin. MS-tauti. Tämä on sairaus, jonka kanssa ei tule leikkiä. Ei

Lue koko postaus tästä