Lasten oppeja äideille


Lasten opit tulevat yleensä aikuiselle perille vasta jälkijunassa
Tässä ylitsepursuavan kuormittavassa tilanteessani jouduttuani varoittamatta äidittömäksi ja sitten vielä isättömäksi (onhan minulla tietenkin vielä vanhemmat mutta ei tässä fyysisessä maailmassa) äitiys tuntuu erityisen haastavalta. Vanhemmuus ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Ei ainakaan minunlaiselleni stressaajalle ja murehtijalle. Olen saanut osakseni ihmetystä miksi jotkin asiat, jotka toisten silmin vaikuttavat selkeiltä, ahdistavat minua suuresti. Suuret muutokset ja yllättävät tilanteet ovat tuntuneet vaikeilta jo lapsesta saakka. Tarvitsen tilaa ajatella, pohtia, suunnitella. En kykene toimimaan spontaanisti juuri millään elämänalueellani, sen sijaan olen harkitsevainen ja tiedonhaluinen, mikä tarkoittaa sitä, että haluan mahdollisimman paljon tietoa asioista etukäteen. Nämä mainitsemani ominaisuuteni ja luonteenpiirteeni eivät sovi juuri lainkaan yhteen äitiyden kanssa. Äitiys on ennalta-arvaamatonta, yllättäviä tilanteita tulee jatkuvasti eikä mikään mene siten kuten on alunperin suunnitellut. Tässä minulla onkin paljon vielä oppimista ja opettelua. Miten oppia sietämään tilanteita ja tunteitakin joita ei pysty suunnitella etukäteen. Sekin on kivuliasta huomata pikkuihmisessä ne

Lue koko postaus tästä