Lauantain huumaa vai oliko?

Viikonloppu alkoi tosi kivoissa tunnelmissa. Vietettiin perjantaina muutama tunti kaksin tyttären kanssa.Kierreltiin kaupoissa, käytiin syömässä ja vaan höpöteltiin.Ensimmäinen ylioppilaskoe oli juuri suoritettu ja minullakin takana oli raskas työviikko.Illalla, oman kullan kainalossa köllötellessä, ajattelin, että voi vitsit miten ihana päivä tänään on ollut.
Lauantaina laittelin pojan pelikamoja kuntoon ja pakkasin eväitä pelilaukkuun mukaan.Jalkapallopeli olisi tällä kertaa Hangossa.Onneksi poika aina saa kyydin peleihin, meillä kun tuota autoa ei ole.Pelin jälkeen tuli pojalta puhelu minulle.”Äiti, mä luulen, että mun solisluu on murtunut, kaverin äitikin sanoi, että kannattaa mennä nyt lääkäriin.”

Siskoni onneksi lähti viemään meitä Jorvin sairaalalla.Heti sisälle päästyämme, annettiin pojalle vahvat särkylääkkeet, että kipu ei yltyisi kovaksi, kun kättä joudutaan liikuttelemaan.Odottelimme päälle puolitoista tuntia lääkärille pääsyä.Kovasti oli jalkapotilaita paikalla.Lääkäri määräsi pojan röntgenkuviin, vaikka sanoikin heti, että tämä on solisluun murtuma.Kuvilla selvitettiin, että miten paha murtuma oli kyseessä.Kuvien jälkeen odoteltiin taas, että lääkäri vahvistaa murtuman.Kotona olimme vasta kymmenen jälkeen illalla.Kyllä saa olla tyytyväinen, millaista hoitoa täällä

Lue koko postaus tästä