Luetaanko teillä?


”Mikään ei enää pidättele Tupunaa, kun on päästy kolmanteen kerrokseen ja se huomaa leluosaston. Huiskis vaan! Se hyppää tytön sylistä ja ryntää innoissaan eteenpäin. ”Ei voi olla totta! Ei näin paljon leluja ole olemassakaan. Mikähän olisi kivointa ja mitähän katsoisin ensin!” Pupu onkin aivan sekaisin eikä edes ensisilmäyksellä tajua, mitä kaikkia leikkikaluja täällä on.” 
Kuinka moni muistaa lapsuudestaan Pupu Tupuna -kirjat? Kieli on ehkä jossain kohdin hieman vanhahtavaa eikä monesta kaupungista enää meinaa edes löytyä tavarataloja, mutta silti Pupu Tupuna tavaratalossa on ollut meillä hyvin luettu kirja. Ensin Nooan ja nyt myös Lukan kanssa. 
Iltasatuja kaksivuotiaille 
Meillä molemmille pojille aloitettiin iltasatujen lukeminen heidän ollessa noin kaksivuotiaita. Nooan kohdalla ehkä vähän aikaisemmin – Lukan kohdalla kävi se klassinen, että ”ainiin, tällekinhän voisi jo lukea kirjaa illalla!” Nooa ei aluksi malttanut pysyä yhdellä sivulla kahta sekuntia enempää ja kirja oikeastaan selattiin läpi. Luka sen sijaan jaksoi yllättävän hyvin seurata tarinaa sekä tutkia kuvia. Lukan ensimmäinen

Lue koko postaus tästä