Lukemisen taito – POISTA AJASTUS

Pienempänä ahmin kirjoja päivässä. Kesäisin valvoin aamuyöhön, kun en malttanut pistää kirjaani pois. ”Vielä yksi luku”, oli yleisin valheeni. Kutsuin lukemista harrastukseksi ja loin itselleni lukulistoja. Suoritin koulussa innolla lukudiplomin. Lukion alettua lukemieni kirjojen määrä romahti. Koulussa piti lukea paljon enemmän, piti tehdä läksyjä ja koulupäivät koulumatkoineen olivat paljon pidempiä kuin aikaisemmin. Itselleni on junassa vaikea keskittyä lukemiseen, joten siitäkään ei tullut mitään. Iltaisin tartuin kirjan sijasta mieluummin kaukosäätimeen ja pistin jonkun sarjan pyörimään.  Toki koulussa tuli koulukirjojen lisäksi luettua ihan kaunokirjallisuuttakin. Lukiossa lukeminen oli kuitenkin pakkopullaa. Tämän muummuassa Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmän luin oikeasti vasta sen jälkeen kun olin pitänyt siitä esitelmän luokan edessä. En millään enkä vaan millään saanut sitä luetuksi ennen esitelmää, vaikka kun sen luin esitelmän pidettyäni (ja kirjastolainan vanhennuttua) pidin siitä hyvin paljon. Se vapaa-ajalla lukemisen ilon olen menettänyt. Lukiossa ei ollut aikaa, eikä jaksamista ja kun niitä enkun ja äikän kurssien kirjojakin

Lue koko postaus tästä